Kirottu kirjallisuus!

Terhi Väänänen

Oletko aivan varma, että haluat olla kirjallisuudenopiskelija, opettaa kirjallisuutta tai tulla kirjailijaksi? Elokuvamaailman silmin vaikuttaisi siltä, että valintasi ei ole terveellinen. Fiktiossa kirjallisuusihmisillä ei mene hyvin.

Miksi Levottomissa päähenkilöön, Mikko Nousiaisen esittämään sekundaseppoon, pakonomaisesti tarrautuvasta Tiinasta on tehty kirjallisuudenopiskelija? Siksikö, että juuri kirjallisuudenopiskelijan voisi uskoa kutovan tällaisen harhakuvitelmien ja itsepetoksen verhon ympärilleen? Hän elää kirjojen fantasiamaailmassa, ja on vaarassa siirtää sen myös arkitodellisuuteen. Herkkä ja kärsivä kirjallisuudenopiskelija on myös elokuvassa Wonder Boys. Siinä Tobey Maguire näyttelee kummallista ja syjäänvetäytyvää kirjailijanalkua, joka asuu yliopiston siivouskomerossa.

Niin, yhteistä elokuvien kirjallisuudenopiskelijoille ja -professoreille näyttää olevan se, että he haluavat kirjailijoiksi. Kirjallisuuden opiskelu ja opettaminen ovat toisarvoisia, kirjailijuus tavoiteltavaa ja arvostettua. Tobey Maguiren esittämä James nousee kurjuudestaan tulemalla juhlituksi esikoiskirjailijaksi. Hänen opettajansa, menestyskirjailija Grady Tripp on vajonnut keskinkertaisuuteen, ymmärtää sen ja kärsii. Elokuvissa oman rajallisuuden tuskallinen tiedostaminen näyttäisi olevan kirjallisuudenopettajien kiirastuli – Kubrickin ja Humbert Humbertin tapauksessa 12-vuotiaan nymfetin lumo.

Poikkeus kirjallisuudenopettajien angstiseen ja kieroutuneeseen joukkoon tuodaan elokuvassa Kuolleiden runoilijoiden seura. Siinä Robin Williams näyttelee opettajaa, joka on oppilaidensa inspiraatio. Hän opettaa heitä elämään totuudellisesti ja tarttumaan hetkeen – kirjallisuuden avulla. Piristävää jo siinäkin mielessä, että tässä elokuvassa annetaan arvoa kirjallisuudelle itselleen, eikä vain myyttiselle kirjailijuudelle.

Entä sitten itse kirjailijat? Vaikuttaisi siltä, ettei kyseinen ammatti ainakaan elokuvissa ole opiskelijoiden ja opettajien haaveilun arvoinen. Mementon ohjanneen Christopher Nolanin elokuvassa Insomnia Robin Williams nähdään tällä kertaa kirjailijana – ja murhaajana. Samalla tapaa Kubrickin Stephen Kingin teokseen perustuvassa elokuvassa Hohto kirveen vartta heiluttaa kukapa muu kuin kirjailija. Mielenvikaisuus ja vahingoittamisen tarve näyttäisivät olevan ammattikunnan jäseniiin liitettäviä ominaisuuksia. Jos kirjallisuudenprofessorit suomivat tuskaisuudessaan omaa psyykeään, eivät kirjailijat näe mitään syytä jättää rankaisematta myös lähimmäisiäään. Toisessa Stephen Kingin kirjaan perustuvassa elokuvassa, Piina, asetelma käännetään kuitenkin päinvastaiseksi. Tällä uhri ja väkivallan kohde on kirjailija ja piinajana toimii tämän harras ihailija.

Elokuvissa on nähtävissä selkeä kaari. Mitä syvemmällä olet kaunokirjallisuuden maailmassa, sitä enemmän kärsit. Kirjallisuudenopiskelijat ovat syrjäytyneitä ja todellisuudesta irtautuneita ja professorit tuskaisia itsekriitikkoja. Kirjailijat antavat henkisesti kaikkensa kirjallisuudelle ja maksavat hinnan myös fyysisenä kipuna – joko muihin purettuna tai itse kärsittynä. Voimme lohduttautua ajatuksella, että kyse on vain representaatioista ja stereotypioista. Mutta takaraivoon jää kuitenkin epäilys, kirjallisuudessa on jotain perin vaarallista.

Julkaistu aiemmin Legendan numerossa 1/2003.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.