Jatkokertomus osa X/Viimeinen

Ymmärtämyksemme elämästä koostuu niistä kaikista pienen pienistä muistoista, jotka punoutuvat ja kietoutuvat yhteen. Me olemme osittain niiden summa ja koemme siksi itsemme jatkuvaisiksi ja ehkä ainutlaatuisiksi. Päähenkilön kuullessa olevansa simulaatiossa, eikä ollenkaan totta, hän automaattisesti hapuili elämäänsä ennen hävitystä ja kaaosta. Hän oli tuntenut Alakuppilassa muistoja, mutta ei osannut paikantaa, kenen muistoja hän oikeastaan oli siellä tuntenut ja niiden kautta ikävöinyt. Hän tunnisti ihmisiä, paikkoja ja niiden tarkoituksia, mutta ei oikeastaan osannut sanoa mitään muusta osasta elämäänsä. Persvaosta alkavan hien yltyessä kokovartalon mittaiseksi, paniikin hajustamaksi liemeksi, hänen mielensä kirkastui ja naamansa vääntyi hirvittäväksi väänteeksi. 

”Niin. Taisit juuri tajuta, ettet ole ollut olemassa ennen näitä tapahtumia” henkilö tunnelin suulla sanoi ja kaivoi repustaan sinisen Lucky Strike -askin. 

”Palaako?” hän kysyi tarjoten askia päähenkilöllemme, joka helpottui röökiaskin luomasta pienestä pakomahdollisuudesta. Vaiteliaana he polttelivat ja päähenkilö kokoili ajatuksiaan. Tosiaankaan ei häntä tuntunut olevan ennen näitä sanoja, eikä hän tiennyt, mikä kaikki hänen lävitseen oli virrannut. Kenen muistoja olivat alakuppilan muistot? Miksi hän muisti olleensa luennoilla? Häntä alkoi kylmätä toden teolla, eikä nikotiini enää kyennyt naulitsemaan häntä villiintyneistä ajatuksistaan. Hän katseli tunnelin suulla olevaa henkilöä, joka vaikutti äkisti niin ontolta, että hän olisi voinut leikata hahmon irti koko kuvasta. 

”Onko sinua ollut ennen kuin tulin tähän?” päähenkilö kysyi henkilöltä ääni väristen, vaikka koko kysymys oli itseasiassa päätön, ja hän pelkäsi vastausta. Henkilö poltteli tupakkaansa hämmentyneenä, ikään kuin ei olisi osannut vastata, mutta ryhdisti sitten olemustaan. 

”Kuule, en minäkään tiedä kaikkea, mutta uskon tietäväni miltä sinusta tuntuu. Kamalalta, siltä kuin olisit ilmestynyt tyhjästä ja ollut jo kokonainen tai kuin olisit muiden vallassa, jatkuvan luontityön prosessissa. Sinulle tulee muistoja, ja tunnistat henkilöitä, mutta et ole kuitenkaan kukaan. Olet vain opiskelija, et sen enempää, etkä muista kuinka päädyit tämän katalan kerran yliopistolle. Se kaikki johtuu siitä, että olemme tarinassa, jota kirjoittavat useat ihmiset. Nämä ihmiset ovat ilmeisesti väsyneitä ja padonneet vihaansa niin yliopistoa kuin maailmaa kohtaan, koska he polttavat kaiken ja laittavat meidät sekoamaan. Ehkä kuvastamme heidän tuntemuksiaan tässä sekavassa maailmassa, jossa raha ja loputon tehokkuus ohjaavat kaikkea inhimillistä toimintaa.” 

Sanat ”olet vain opiskelija” syöpyivät päähenkilön päähän. Vaikka hän kuinka yritti, ei ollut olemassa muuta määritelmää. Hänen nenäänsä tulviva palavan katku, hien kostuttama vaatekerrasto ja nikotiinin luoma huimaus tuntuivat kyllä hänen kehossaan, mutta hänestä tuntui, ettei hän ollut mitään muuta. Silloin Linnasta kuului voimakas, räjähdystä muistuttava ääni. Molemmat säpsähtivät ja katsoivat toisiaan silmät selällään. Sanoja ei tarvittu. He tiesivät, että jotain omituista, kaamea ja arvaamatonta tulisi tapahtumaan, eikä heillä olisi siihen mitään sanottavaa. Päähenkilön suu alkoi jo muodostamaan tuttuja sanoja, mitä helvettiä, kun tunnelin suulla ollut henkilö kaivoi reppuaan raivokkaasti. 

”Minä en hyväksy tätä. En aio mennä katsomaan, mitä tuolla tapahtuu. Olen jo nähnyt liikaa ja tuolla varmasti poltetaan tällä hetkellä ännännen vuoden opiskelijoiden suorituksia, ehkä jopa ruumiita. Se ei yllättäisi minua tässä maailmassa, jossa kaikki pitää suorittaa yhteiskunnan määrittelemien tavoitteiden mukaisesti. En piru vie mene järkyttymään enempää. Tule, nyt lähdetään kiireellä Dorikseen vetämään perseet. Se hyvä tässä maailmanlopussa on, ettei ne rahanahneet paskat kerenneet purkaa Dorista.” 

Päähenkilö katsoi, kun henkilö veti päähänsä kommandopipon ja lähti reippain ja määrätietoisin askelin loittonemaan. Tuo henkilö ei vilkaissutkaan Linnan suuntaan, josta kuului yhä vaan oudompia ääniä. Jähmettynyt päähenkilö kuiskasi miltei lumoutuneena:

”Mitä helvettiä?”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.